« takaisin etusivulle

Luottamus syntyy vilpittömistä teoista

10.4.2019

Luottamus syntyy vilpittömistä teoistaYhteen elämäni tärkeimmistä ja pisimmistä ystävyyssuhteista valettiin perusta eräällä lukion välitunnilla 2000-luvun alussa. Potkimme muutaman kaverin kanssa footbagia koulun pihalla, uhkarohkean lähellä parkissa olleita skoottereita. Lopulta vääjäämätön tapahtui ja minä "säkkiä" tavoitellessani osuinkin pelivälineen sijasta potkullani skootterin takalamppuun.

Pystyn edelleen muistikuvissani palaamaan elävästi siihen onttoon poksahdukseen, joka syntyy takalampun muovisuojan hajotessa kertaiskusta osiksi. Vielä lamaannuttavaa poksahdustakin elävämmin muistan, miten pelaajaporukkamme reagoi tilanteessa. Kaksi pelaajista hyppäsi heti paikalla pari askelta taaksepäin. Toinen jopa nosti kädet pystyyn ja ilmoitti kovaäänisesti, ettei hänellä ollut mitään osaa tapahtumaan.

Siinä lukiopojan hämmennyksen ja pienoisen hätäännyksenkin keskellä huomasin yhden pelikaverin seisovan rauhoittavana voimana hievahtamatta vierelläni. "Olemme samassa veneessä", hänen kehonkielensä ilmaisi. Jounilla ei koskaan ole ollut tapana tuhlata sanoja turhanpäiväisyyksiin ja itsestäänselvyyksiin. Maksoimme skootterin omistajalle koituneet korjauskulut, Jouni ja minä. Tuona päivänä luotiin pohja luottamukselle, josta kasvanut ystävyys on kestänyt kohta 20 vuotta. Minulle Jouni on läpi nuoruusvuosien ja aikuisuudenkin ollut hiljainen kantava voima, jonka varaan tiedän voivani luottaa aina tiukan paikan tullen. Sellaisen ystävän löytäminen on suurimpia aarteita, joita elämä pystyy ihmiselle tarjoamaan.

Maksuvaikeuksissa lähikaupan kassalla

Ystävyytemme alkutahdit tulvahtivat mieleeni hiljattain, kun ajauduin teknisiin maksuongelmiin lähikauppani kassalla. Olin pitkän työpäivän päätteeksi ensin noukkinut polkupyöräni huollosta ja nyt olin täyteen lastatun ostoskorini kanssa kassahihnalla. Onnittelin itseäni siitä, että pysyisin kerrankin aikataulussa: vaimo saisi tuota pikaa tarvitsemansa ainekset perheemme iltaruokaa varten. Sitten Murphyn laki alkoi toteuttaa itseään. Maksukorttini siru, joka oli juuri vartti sitten toiminut pyöräliikkeessä, sanoi sopimuksensa irti. Aikamme kassahenkilön kanssa korttia ja maksupäätettä hinkattuamme äkkäsin kokeilla MobilePay-mobiilisovellusta, jonka myös pitäisi toimia nykyään maksuvälineenä kassalla. Ei toiminut.

Paikalle hälytettiin ensin myyjä naapurikassalta ja lopulta vielä esimies. Kahdelle seisoksissa olleelle kassalle oli tässä vaiheessa luonnollisesti kertynyt jo kelvollinen jono asiakkaita. Aikansa manuaalia selattuaan ja kassajärjestelmää näpyteltyään esimies ilmoitti, ettei pankkikortin juovaa enää voi lukea. Hän antoi ymmärtää, että asia oli loppuunkäsitelty. Yritin epätoivoisesti tarjota lompakkoa tai puhelinta pantiksi, jotta voisin viedä edes muutamat tärkeimmät ostokset kotona nälissään odottavalle perheelle ja palata käteisen kanssa maksamaan loput, mutta minulle osoitettiin ovea. Olin juuri kääntynyt laahustaakseni tappio niskassani kohti uloskäyntiä, kun kuulin takanani äänen sanovan: "Minä voin maksaa".

Jonon perältä kassalle marssi arviolta minun ikäiseni mies, joka hymyili rohkaisevasti ja sanoi, että voisin maksaa takaisin vaikka MobilePaylla. "Eihän perhettä sovi pitää nälässä", hän kuittasi asian, ikään kuin asia olisi ollut itsestään selvä. Pelastettuaan minut ahdingosta hän palasi jonon hännille odottamaan tunnollisesti omaa vuoroaan. Suorittaessani hänelle maksua ehdimme turista hieman niitä näitä ja selvisi, että hyväntekijäni toimi vaatturina kotini lähistöllä. Olinkin jo jonkin aikaa puntaroinut mittatilaustyönä tehtyyn kauluspaitaan satsaamista, joten heti seuraavalla viikolla koputtelin vaatturinliikkeen ovella paidan sovitusta varten. Voi hyvin olla, että jatkossakin uutta kauluspaitaa tai pukua kaivatessani suuntaan ensimmäiseksi Niko Pelkoselle Munkkiniemeen.

Mitä luottamus on ja mistä se syntyy?

Näiden kohdalleni osuneiden samankaltaisten tapausten jäljiltä jäin pohtimaan, mitä luottamus on. Miten se syntyy ja mistä se rakentuu? Vaikka Tilaajavastuun Luotettava Kumppani -palvelun voikin tilata omakseen, ei luottamus mielestäni ole kaupan, eikä sille voi määritellä hintaa. Luottamusta ei niinkään rakenneta, vaan se pikemminkin rakentuu. Luottamus on kuin puu: se istutetaan ja sille voi pyrkiä luomaan mahdollisimman hyvät kasvuolosuhteet, mutta sen kasvua ei lopulta voi pakottaa tai vauhdittaa.

Kuten puu, myös luottamus kasvaa vähitellen pienestä suuremmaksi. Pitääkö ystäväsi lupauksesi, tuleeko sovittuihin tapaamisiin (mielellään ajallaan!), auttaako sinua siivoamaan sotkun tiputettuasi juomalasin toimiston keittiön lattialle? Mikäli ei, millä perusteella voit olettaa ystäväsi uhrautuvan muuttoavuksesi viikonloppuna? Millä perusteella voit olettaa ystäväsi tukevan sinua elämäsi raskaimpina vaiheina, vaikka et kenties juuri silloin ole helpointa ja hilpeintä seuraa?

Uskon, että Tilaajavastuun asiakkaidenkaan luottamus ei synny vielä ostohetkellä. Se rakentuu päivä kerrallaan jokaisen ajallaan päivittyvän Luotettava Kumppani -raportin myötä. Se voimistuu ennen kaikkia hetkinä, joissa ongelmatilanteen koittaessa asiakas saa apua asiakaspalvelultamme nopeasti, tehokkaasti ja inhimillisellä otteella.

Vain teot ratkaisevat

Lopulta nimittäin vain teot ratkaisevat. Luottamusta voidaan mainostaa juhlapuhein ja pyhin lupauksin, mutta luottamus lunastetaan aina teoilla. Opettamalla itsemme tekemään oikeita valintoja ja olemaan luottamuksen arvoisia pienissäkin asioissa valmistamme itseämme henkisesti sellaisia hetkiä varten, kun luottamuksemme arvo todella punnitaan. Kun sinulla seuraava kerran on mahdollisuus auttaa vierasta ihmistä pulassa, auta! Saatat pelastaa jonkun päivän tai jopa saada itsellesi elinikäisen ystävän.

Haluatko lukea enemmän arvoistamme? Kurkkaa siinä tapauksessa tänne!


Lue lisää aiheesta